Tänään kompastuin dublo legoon lattialla,ÄRSytti!Sattui jalkapohjaan ihan hiivatisti!Kuljin eteepäin,olin matkalla keittiöön lelu viidakon läpi..vastaan tuli josjonkin näköistä pahvilootaa ja narua,oli legopalikka siellä ja täällä.Teki mieli kirota!

Miten ihmeessä sitä tavaraa saattoi olla niin jumalaton määrä?!Mistä se oli tullut?Ja niin yritin järjestellä kaikki lelut omiin koreihinsa..ehdotin jopa lapsille-"Laitetaan pikku eläimet tähän ja autot tähän"..JOo..oli  se hyvä idea,oli niin ihana järjestys asunnossa,en kompastellut pariin päivään mihinkään leluun..Mutta sitten..sattui päivä,jolloin lapset olivat väsyneempiä..tietenkin nuorin keksi kahden vuoden uhmallaan lähtä kaatelemaan lelukoreja..Ja se oli se hetki,kun olisin oikeasti halunnut juoda kahvin rauhassa..meinasin vielä yrittää laittaa jalatkin olohuoneen pöydän päälle ja nauttia ihanasta rauhasta..Sanoin ärtyneenä:

"Leluilla leikitään..leiki kauniisti leluilla".

-"Et heittele leluja..nyt leikit nätisti!"

Juu ei..mitään ei tapahtunut ja lelut näemmä aikoivat tehdä vallan kumouksen sillä aikaa kun kävin vain vessassa!!Ne olivat vallanneet sohvan..ja olohuoneen pöydän..leikissä oli mukana viis vee poikani ja tämä ihanainen kuopus..

Pinna oli muutenkin kireellä,oltiin käyty kaupassa,kävelty kotiin,tein ruokaa,olin pyykännyt,olin viikannut puhtaat pyykit..ja mitä lapset tekivät..sotkivat koko olohuoneen..eivät edes leikkineet kunnolla vaan sekoittivat keittoastiat legojen sekaan,eläimet hyppelehtivät sinne ja tänne..kauhea pörinä ja pärinä oli menossa..

Menin keittiöön..siellä oli kesken jäänyt leikki levälteen..pikkulegot olivat hujan hajan pitkin poikin..äänet kovenivat olohuoneen puolelta..alkoi olla jo riita menossa!!Mitä..?Soiko minulla puhelinkin jo jossain?Missä sekin nyt olikaan..kuka sieltäkin nyt soittelee? Olohuoneesta kuului paha enteistä ääntä..tiesin jo etukäteen,että kohta sattuu jompaa kumpaa..Puhelin pärisi edelleen,huohotin jo hermostuksissani ja silmäilin tiskialtaan puolta..en ollut muistanut esipestä ruokailu astiota,kohta rupeaisivat jo haisemaan!!Sukkanikin osui johonkin märkään..tarkemmin katsoessani se oli onneksi vain vettä,mutta märkä sukka oli saatava pois jalasta..Puhelin oli vaimennut,seisoin yhdellä jalalla ja revin sukkaa pois..epähuomiossa laskin jalan johonkin terävään..sitten..se kamala älytön meteli repi korvia ja melkein karjasin:

-"KUlkaa nyt on sellainen juttu,että jos lelut ei ole korjattu kymmenen minuutin sisällä niin äiti heittää kaiken roinan roskiin!!"'

Sanoin vielä jämäkästi..

-"Otan kohta jo pussin esille.."

Sitten hiljeni..poika asteli luokseni ja otti kädestäni kiinni ja sanoi hellyyttävällä lapsen äänellään:

"Mutta äiti..ei ne ole mitään roinaa.."

Pysähdyin..hengitin..maailma jotenkin asettui uomiinsa..kysyin hitaasti:

"Mitä se sitten on?"

Jäin miettimään tätä..ei se sukan kastuminen ollutkaan niin suuri asia,ei ne tiskit minneen kadonneet,ei se puhelu nyt niin tärkeä voinut olla,mitä sitten jos lelut eivät aina olleet järjestyksessä?..katsoin ulos ikkunasta..näkyi puita,haapa ja koivu..siellä ne olivat niin kuin aina ennenkin..huojuivat tuuheina pienen tuulen voimasta..kaikki oli niin kuin piti..menin lasten luo,istuin lattialle..äiti on tässä..läsnä..avasin silmäni..ei se mitään roinaa sitten ollutkaan..oli menossa taistelu pahikset vastaan hyvikset..oli joukko pieniä sotilaita mitä en aiemmin ollut huomannut.Istuin ja mietin aikuisen totista elämänkatsomusta..ihmettelin milloin minusta oli tullut tylsä aikuinen?Olin välillä kuin oikea natsi!!

Silloin asettui maailman suloisin ja ihanin poikani syliini ja kysyi varovasti:

-"Äiti..ethän heitä leluja roskiin?"